maanantai 27. maaliskuuta 2017

My history of studying

Tällä hetkellä yhteishaku on päällä, joten pohdiskelin myös omia opiskelujani vuosien takaa. Vaikkei sitä ehkä ihan heti tuu pohtineeksi, oon täyttämässä 25 ja oon 17 vuotta elämästäni opiskellut kokonaisuudessaan. Kuulostaa hurjalta luvulta! Kuitenkin olen niiden 17 vuoden aikana oppinut niin itsestäni kuin eri aiheista niin paljon, etten kadu hetkeäkään.


Oon jo peruskoulusta lähtien ollut hyvä koulussa, eikä oikeastaan mikään koe tuottanut mulle vaikeuksia (paitsi se matikka, miten se voikaan olla niin hankalaa?!). Peruskoulun opinto-ohjaajan kanssa jutellessani päätin hakea lukioon, sillä mulla ei ollut mitään erikoisia suunnitelmia sen peruskoulun jälkeen. En oikein vielä tiennyt, mitä alaa sitä alkais opiskelemaan. Oishan se suuri askel, kun siinä 16-vuotiaana teininä ois pitänyt päättää se oikea ala. Tämä oli suht helppo reitti mulle, sillä omat vanhempani ovat myös ylioppilaita.

Lukiosta päästessäni tuntu etten ollut sen viisaampi mitä silloin 16-vuotiaanakaan. :D Lukiossa mua kiinnostivat erityisesti teveystieto sekä psykologia, joista aloin kaavailemaan haaveammatteja itselleni. Mulle annettiin lukion jälkeen tasan kaks vaihtoehtoa: joko menet töihin tai opiskelet. Koska työpaikkaa ei kuulunut, oli keksittävä jotakin. Ja totta puhuen mua kiinnosti opiskella vielä lisää! Korkeakouluista tuli kieltävät vastaukset, ja näin ollen piti keksiä jotakin muuta. Mun isä oli käynyt kauppaopiston, joten kävin sitten siinä kauppaopiston nettisivuilla, jossa oli vielä haku päällä. Noh, ei se terveystietoa tai psykologiaa ollut, mutta miksei! Pääsin heittämällä sisään, ja aloitin siitä sitten suoraan opinnot siellä. Jos miettii nykytilannetta, niin kyllä tuo psykologia edelleen kiinnostaa, muttei välttämättä ihan ammatin muodossa!


Kauppiksessa ollessani huomasin aika äkkiä, ettei se talous- ja toimistopalvelujen ala oo sitä mun ominta alaani, jota haluaisin tehdä koko loppuelämäni. Se matikkapää kun uupui meikäläiseltä, eikä kirjanpito tai palkanlaskenta oikeestaan napannut ollenkaan. :D Vedin kuitenkin suosiolla tutkinnon loppuun, ja sain siitä itselleni ammatin. Jokaikinen ihminen jolle olen opiskeluhistoriaani valoittanut, on ihmetellyt, miksi menin lukion jälkeen amikseen enkä korkeakouluun. Hain kyllä myös korkeakouluihin (ihan random aloja, jotka tällee jälkikäteen ajateltuna ei edes olleet mun mitään lemppareita), mutten päässyt sisään. Sain kahdessa vuodessa itselleni ammatin, joka pätee lähes mihin tahansa. Fakta kun on se, ettei sillä ylioppilastodistuksella ole mitään erikoisia työkokemuksia saatu, ainakaan itse en ole. Joten miksei menis amikseen hakemaan ammatin itselleen, ja jatkaisi siitä ylöspäin? Merkonomin papereilla kun pääsee jo aika pitkälle työelämässä, eikä mulle oo ainakaan haittaa niistä ollut (päinvastoin)! Kauppiksessa ollessani aloin hahmottamaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä ja opiskella: markkinointia. Kauppiksen jälkeen en heti päässyt korkeakouluun sisään, ja vietin välipuolivuotisen töissä. Hyvä päätös siihen kohtaan, sillä kauppiksen jälkeen ei ihan heti tullut mieleen lähteä taas opiskelemaan. Lisäksi siinä puolen vuoden sisällä alkoi miettiä omaa elämää vähän enemmänkin ja huomasi, että haluaa jotakin uutta muutosta elämään. Olin asunut yksin jo jonkin aikaa, ja Turku alkoi tuntua liian tutulta paikalta. Kaipasin jotakin uutta elämään. Päätinkin hakea hieman kauemmas opiskelemaan (muistaakseni paikkakuntina olivat Turku, Lohja, Tampere ja Pori), ja sitten nappasikin Lohjalta opiskelupaikka. Eipä siinä kauaa mietitty, mitä tehdä!


Lohjan Laureassa oli erittäin kivaa opiskella! Ne kaikki amiksen ja lukion teiniangstijutut olivat jääneet taakse, ja kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Ihanaa vaihtelua tuohon kauppiksen käytävillä kuuluneisiin kirosanoihin ja huutoihin! Tuolla koulussa huomasin sen oman intohimoni, ja se alkoi vähitellen muotoutua erilaisten kurssien ja projektien kautta. Parasta tuossa koulussa oli se, että sai tehdä oikeita työelämän projekteja eri yrityksille ja valita niistä ne, jotka oikeasti sua kiinnostivat. Kiitos Yrityslabra! Huomasinkin aika nopeasti, että markkinointi sekä viestintä ovat ne mun jutut, joita lähdin kehittämään. Parhaiten tää muotoutui vaihto-opiskelussa Skotlannissa, jossa markkinoinnin opettajamme inspiroi minua. Siinä oli ehkä yks niistä harvoista opettajista, joita kuunteli aina mielenkiinnolla! Hänen ansiostaan mun Twitterkin heräsi eloon uudella tavalla.


Tällä hetkellä juuri tradenomiksi valmistuneena olen päättänyt pitää taas hetken hengähdystaukoa ennen uusia seikkailuja. Koska olen luonteeltani tällainen ikiopiskelija joka janoaa uutta tietoa ja taitoa, olen aika varma että mut nähdään lähivuosina koulun penkillä. :D Enpä oo tässä monen vuoden aikana pitänyt minkäänlaista välivuotta opinnoista, niin se tulee kyllä nyt tarpeeseen. Mitä lähden opiskelemaan? Se selviää tulevaisuudessa!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

I've studied almost 17 years of my life, and I'm only 25! I've learnt so much about myself and many different areas that I don't feel sorry at all. Now it's big decisions: should I study more or should I stick in work life? We'll see in the future!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Three fairs in one day


Kuva & Kamera


GoExpo


Helsinki Horse Fair

Sunnuntaina tuli taas käytyä hieman messuilemassa, kun päätettiin Marinan kanssa lähteä kurkistamaan alun perin noille Kuva & Kamera-messuille, mutta tulikin sitten katsastettua kaikki meneillään olleet messut. :D Ihasteltiin noilla kuvamessuilla upeita valokuvia (mm. Konstan teoksia), joista saikin itse inspiraatiota taas pistää parastaan peliin kuvaamisen suhteen! Oon laiskistunut, vaikka rakastan yli kaiken kuvata. Tästä sai sellaisen lisäboostin tähän! Satuinpa tilaamaan vähän kameratavaraa näiden messujen jälkeen...

GoExpo oli suurin, joten siellä menikin sitten hetki pyöriessä. Sieltä ostin lisää Roberts Berrietä ja tuli sitä otettua matkaan myös Arctic Warriorsin väinönputki-yrttishottia. Yllättävän hyvää, ja toivon mukaan tää jo huono vastustuskyky lisääntyis sen myötä! Heppamessuilla oli paljon heposia (heppatyttö_92 tuli esiin taas vaihteeks) ja nähtiin me taas noita suloisuuksia tuossa vikassa kuvassa. Ja aasi ja sen poikanen, luttanat.

Kävikö kukaan teistä noilla messuilla?

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

Three fairs in one day, why not! :D 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Past days

Viime aikoina olen...


... muistellut mennyttä opiskeluaikaa. Oli se vaan jollain tasolla suht helppoa, ja mikä upee jengi meillä olikaan. Palo opiskelua kohtaan ei ole sammunut, ja tässä käydäänkin nyt läpi erilaisia potentiaalisia vaihtoehtoja sen suhteen. Elämme jännittäviä aikoja!


... pelannut PS2:sta pitkästä aikaa. Ja Simssiä olen suurimmaksi osaksi pelannut. :D Tietty lisäks oli Spyroa ja Crashia kokeiltava, kuin myös The Urbzia. Ah, nostalgista. Poikaystävä hämmentyi, kuinka hyvä olinkaan pelaamaan. Voitin sen vielä autopelissä!


... ihastellut näitä upeita auringonlaskuja. Meidän partsi vaan sattumoisin on vähän huonoon suuntaan, mut onneks tosta pihaltakin saa nappastua aikamoisen hyviä kuvia tästä. Irl tää oli kyllä upeempi!


... käynyt kaveriporukalla trampoliinipuistossa Helsingin Rushissa. Ihan mielettömän siistiä! Vaikka tosin heti ekan vartin jälkeen olin jo aivan puhki, onneks otettiin vaan se tunnin pomppuaika. :D Mut kyllä lähtisin uudestaankin, sen verran hauskaa meillä oli! Muistona jäi upeet neonoranssit jarrusukat.


 ... löytänyt ehkä parhaimman kuvatekstin, joka kuvastaa meikäläistä ihan tajuttoman hyvin. :D Muistan edelleen kun kaveri joskus tokaisi, että oon niin sarkastinen ihminen ettei sekään oikein tiennyt puhunko mä totta vai en. Good to be sarcastic!


... kokeillut snäpin filttereillä, kuinka mulle sopis tällainen Evelina-look tai nallekarhu. Toi nallekarhu oli kyl oikeesti aika suloinen.


... viettänyt viikonlopun Turussapäin. Oli suht rentouttava viikonloppu, kun näin Hannaa ja porukoita pelkästään. Ja pääsin pitkästä aikaa saunaan, ja vielä kahdesti! Sellainen chilli vklp teki kyllä hyvää, kun siitä sitten lähdettiinkin suoraan työelämään!


... käynyt Janakkalassa tervetulotilaisuudessa. Guess where I'm again? (Ei oo vaikee varmaan arvata kuvasta. :D)


... valmistunut. Mustaa valkoisella, kun todistus tippu postiluukusta. Aika mahtava fiilis, vaikkakin jollain tasolla tää jätti aika ison aukon mun elämääni. Mitä mä nyt kirjoittelen? Mitä mä nyt luen? Aika tyhjä olo. :D


... visitoinut Kilroyn toimistolla taas kerran. Mun matkakuume hipoo jotain tuhatta aina, kun tuonne eksyn heidän tapahtumiinsa. Tällä kertaa oli aiheena opinnot Aasiassa ja Australiassa. Ja mä ihan oikeasti harkitsen edelleen tuota! :D


... pitänyt elämäni ekaa kertaa oikeeta asetta kädessä. Ei huolta, se oli vaan käsiase. Ja ei huolta, ihan valvovan silmän alla. Käytiin tosiaan lunastamassa mun antama joululahja vihdoin ja viimein, jasiis pakko myöntää että mua kyllä vähän pelottikin! Varsinkin se vika ase, joka oikeesti potki niin paljon, että piti pitää ihan voimalla kiinni. Ja tota, kyllähän mä tohon tauluunkin osuin... Nyt voin tämänkin sitten ottaa pois bucket listiltä. :D


... ollut bailaamassa haalaribileissä. Raflarumba oli taannoin, ja me lähdettiin Hannan kanssa pitkästä aikaa vähän rilluttelemaan. Jep, vaikka oonkin valmistunut (eipä se sitä rajoita mitenkään, mut moni ihmetteli illan aikana tätä). Ihan paras ilta ikinä. En oikeesti muista, koska viimeks mulla on ollut noin hauskaa ryyppyreissulla. Tultiin vielä vikalla bussilla kotiin, vaikka "ollaan vaan ihan vaiks 23 asti". Likat puol kolme himassa. :D


... pohtinut omaa elämääni. Se saattaa näkyä myös täällä blogissa, kun olen postannut lähestulkoon pelkästään pohtivia tekstejä. Olen jollain tavalla jossain sellaisessa tilanteessa, kun alan oivaltamaan erilaisia tärkeitä asioita omaan elämääni liittyen, joka automaattisesti heijastuu myös tänne blogin puolelle. Jotenkin mieli on avautunut ihan uudella tavalla, kun on alkanut tajuamaan ihan oikeasti erilaisia asioita. Toivon mukaan ootte tykänneet myös niistä postauksista!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

Last days I've...
... memorised my time as a student.
... played PS2.
... enjoyed those sunsets.
... went to trampoline park with my friends (awesome!!).
... found the best quote which suits 100% for me. :D
... played with Snapchat.
... been in Turku to see my family and Hanna. And Eetu, meow.
... working.
... graduated. But what I'm supposed to do now?! Feeling so empty.
... went to hear about studying in Asia and Australia in the office of Kilroy Travels.
... hold a gun for the first time.
... partied.
... wondering about my life, which has shown also here in my blog.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Complaining - but why?

Luin taannoin erittäin mielenkiintoisen artikkelin valittamisesta. Siinä kirjoittaja oli lopettanut valittamisen viikoksi. Kirjoittaja pyrki niistä arkimarmatuksista pois, ja päätti kääntää ne positiivisiksi jutuiksi.


Jopa mielessä valittaminen lasketaan valittamiseksi: se aiheuttaa negatiivisuutta ja kaiken lisäksi lisää vielä stressiä! Olen itse toodella kova valittamaan, jota en itse ole edes huomannut kuin vasta hiljattain ystävieni huomauttaessa asiasta. Tuntui, että kaikesta sai jotakin valittamisen aihetta: harmaa sää eikä huvita siksi tehdä mitään, telkkarista ei tule mitään hyvää, tein huonoa ruokaa, bussi meni nenän edestä, pullani eivät onnistuneet heti ensimmäisellä kerralla, olen liian heikko. Olen stressannut lähestulkoon jokaikisestä asiasta tässä hiljattain, josta poikaystäväni on usein huomauttanut ja todennut stressini turhaksi. Usein se on sitä ollutkin. Kaiken lisäksi kun stressaan vatsani kautta, on ollut tukalat oltavat noin fyysisestikin.

Me suomalaiset pakkaamme usein olemaan sen sorttista kansaa, joka ei paljoa hyvistä asioista keskustele: jopa kahvipöytäkeskustelumme ovat usein pelkkää valittamista esimerkiksi huonosta pomosta tai kasaantuneista rästihommista. Usein nämä asiat yhdistävät ihmisiä, kun taas positiivisista asioista keskusteleminen olisi omituista. Valittaminen on usein myös automaattista: tavan vuoksi. Miksei tavan vuoksi voisi jakaa niitä positiivisia juttuja niiden negatiivisten asioiden sijaan?


Huomattuani, kuinka paljon oikeasti tuleekaan valitettua juurikin ystäville, olen yrittänyt sitä tietoisesti vähentää tilanteiden mukaan. Oli sairasta huomata, että valitan lähestulkoon jokaikisestä asiasta, myös niistä positiivisista. Sain työpaikan, mutta se ei mukamas minua miellyttänyt. Oli ihanan aurinkoinen ilma, mutta hyi mitä loskaa lumen sulaminen aiheuttikaan. Valittamalla kun ei asiat siitä parane, vaan pitää oikeesti tehdä myös jotakin niiden eteen. Jos päätä särkee ja on kipeä olo, lepää kunnolla ja ota se särkylääke. Ei se kipu valittamalla lähde!

Olen jo pidemmän aikaa valittanut asioista ja mollannut itseäni etenkin oman pääkoppani sisällä, joka on tehnyt erittäin pahaa oloa itselleni. En mukamas ole tarpeeksi hyvä, kun en saa oman alan hommia. Tai että olen hirveä epäonnistuja, kun en ole tehnyt asioita loppuun asti kunnialla kuten ennen. Tai etten ylipäänsä pysty mihinkään, kun ahdistaa ihan kaikki. Tämä kaikki valittaminen vain pahentaa jo olemassa olevaa masennusta, ja lisää bensaa liekkeihin. Itkin useita kertoja päivässä, kun oli niin paha olla. Suruja saa olla ja surettaa, mutta ne turhat valitukset tekee vain hallaa jo olemassa oleville surun aiheille.

Tämän valittamisen sijaan olen alkanut näkemään jokaisessa päivässä jotankin hyvää. Listaan usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa vihkooni vähintään viisi kivaa asiaa päivästä. Aluksi tämä oli hankalaa, mutta jo muutaman päivän päästä huomasin, että jokaisesta päivästä löytyi jotakin hyvää: naapuri avasi oven ja hymyili minulle, kaupasta löytyi just sitä mysliä mistä tykkään erityisesti, muistin vielä kaikki plu-koodit tuotteille, Terveystalolla oli aivan ihana asiakaspalvelija ilmoittautumistiskillä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta pitkästä aikaa. Tämän positiivisuuden myötä osaan olla oikeasti iloinen toisten puolesta: Ystävieni ja läheisteni suurten saavutusten puolesta, jotka he saavuttivat kovalla työllä. Vaikka mä en saa oman alan hommia, se ei aina ole minusta kiinni (vaan kovasta tasosta hakijoiden joukossa), olen alkanut viemään asioita loppuun asti kunnon draivilla pitkästä aikaa (feels good) ja huomannut sen myötä, että kyllähän mä näihin pystyn!


En mä ole epäonnistuja, mä olen tarpeeksi hyvä ja mä pystyn ihan mihin tahansa. Jahei, vaikka bussi menis nenän edestä, niin aina sieltä tulee uus tilalle (varsinkin täällä pk-seudulla)!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

I read an article about complaining, where the writer tried to stop complaining about those pointless weekday complains for a week. Even if you complain in your mind, it affect to you much more than you think. It gives you stress as well. I've noticed that I complain a looot, which is not a great thing for me with an anxiety. Grey weather, missed a bus, bad food, too weak. I've stressed almost everything lately, without any reason. My boyfriend pointed out that to me, and I started to think why I'm like that. We Finns tend to complain about everything, but why start talking about positive things for change?

When I noticed how much I complain, I started to cut it out.It's sick to realise how much I complain about everything. Even the positive things! I've done nothing but harm to myself. You can be sad, but all the pointless complains really don't ease up your feeling. For change I've started to mark down all the positive things about every single day before I go to bed: neighbour opened the door for me, I found my favourite muesli, I remembered all the plu-codes, great customer service at Terveystalo and the sun was shining today for a long time. With this positivity I've started to be happy for others as well: I'm happy about my friends' achievements. 

I'm not a failure, I'm good enough and I can do everything I want.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Bonaqua delivery


Voitin taannoin Sitan Instagram-kilpailusta korilliset Bonaquaa. Mä itse en ollutkaan vielä maistanut näitä makuja, joten tää oli todella kiva pikkuinen ylläri harmaaseen arkeen!

Makuina olivat siis appelsiini-mango sekä mustikka-hunaja. Itselleni näistä kahdesta suosikiksi nousi tuo mustikka-hunaja. Tuo appelsiini-mango maistui vähän pilttimäiseltä, ekan kulauksen jälkeen pohdin mitä ihmettä mä juon. :D Siihenkin löytyi syy: se sisältää hedelmäsosetta ja -mehua. Kaiken kaikkiaan kuitenkin aika raikkaat uutuudet, joita tuun nyt sitten useamman kuukauden juomaan kun kaksi kollia niitä sain. Mehubileet, anyone?

Tää päivä onkin mennyt sairastaessa sängynpohjalla, kun oon itselleni jonkun lenssun yllättäen napannut. Sen siitä saa, kun on aspahommissa eikä nuku tarpeeks. :D Nyt vaan lepoa huominen vielä ja sit takas töihin!

Instagram - Hemppe              Twitter - Hemppee             Snapchat - Hemppe             Pinterest - Hemppe

I won two packages of Bonaqua in Sitas Instagram competition. I haven't tried these flavours yet, so this was really great surprise! There were two flavours: blueberry-honey and orange-mango. I liked the first one better. So, juice party, anyone?

I've been sick today, flu got me. Well, that's how it goes when you're in customer service and waaay little sleep. :D Tomorrow just chillin' and then back to work!